Kuoleeko kuolemassa myös sieluruumis?

Lähettäjä Blogikuvat

Suuntaajan saavuttua asumaan ihmisen mielessä hän elää itse asiassa kahta rinnakkaista vaihetta, joista toinen on fyysinen elämä ja toinen morontiaelämä. Sielun syntyminen ja kasvu on alussa toukkavaiheen kaltaista, mutta riippuu täysin ihmisen kyvyistä ja tahdosta sekä Suuntaajasta, miten paljon sielu ja sieluhahmo ehtivät kehittyä fyysisen elämän aikana. Jotkut kehittyvät niin pitkälle, että he voivat ainakin satunnaisesti toimia morontiamaailman alimmilla tasoilla, tuntea ja tulla tunnetuksi siellä.

Kun ihminen kuolee, hänen kuolevaismielen jäljennöskappaleet ja aktiiviset muistikuvat ovat Suuntaajan hallussa. Luodun mielimatriisi ja identiteetin passiiviset potentiaalit ovat suojelijaserafin huostaan uskotussa morontiasielussa

Kun ihminen herää kuolleista, tuossa vaiheessa morontiasielu suojelijaserafien toimesta lasketaan vastavalmistettuun uuteen morontiahahmoon ja kun Suuntaaja saapuu, se aktivoi sieluruumiin toiminnan ja mahdollistaa persoonallisuuden uudelleenkokoamisen ja sen morontiatietoisuuden.

Oleellista on se, että kuollessa 1) kehkeytynyttä morontiaruumista ei “omista kukaan” eikä sitä kuljeteta morontiamaailmaan sen vastaanottosaleihin, vaan ainoastaan sielu, tuo ylösnousemuskapasiteettia omaa identiteetti, passiivisena tosin, ja 2) uusi morontiahahmo valmistetaan varta vasten persoonallisuuden uudelleenkokoamista varten.

Minne joutuu fyysisen elämän aikana kehkeytynyt sieluruumis? Se on käynyt tarpeettomaksi eikä sillä ole enää tehtävää. Siis kuoleeko se samassa yhteydessä, kun fyysinen ruumis kuolee? Ja miten? Onko niin, että kun sitä ylläpitäneet voimat ovat lakanneet toimimasta fyysisen kehon kuollessa, niin se kuihtuu, kuolee ja häviää (“palaa morontiakiertoon”, kuten fyysinen ruumis palaa luonnon kiertokulkuun). Se on joka tapauksessa varmaa, ettei tuollainen “kuori” ole enää aktiivinen, ettei se kommunikoi kenenkään kanssa, mutta se lienee aikansa morontianäöllä varustetuille kuitenkin näkyvä.