Ilman erillistä yksilöllisyyttä universumin rekistereihin merkittyjen kuolleiden lasten kohtalo

Lähettäjä Blogikuvat

Jos lapsi ei ole saanut Suuntaajaa ja hän kuolee, niin häntä käsitellään morontiassa osana vanhempiaan. Tällaista lasta ei morontiassa jätetä kuitenkaan heitteille, vaan heti kun jompi kumpi vanhemmista tai molemmat jäävät eloon, nämä ylösnousemuskuolevaisten pienokaiset personoidaan täsmälleen siihen vaiheeseen, johon heidän mainen elämänsä kuoleman hetkellä päättyi. Tällä tavoin nämä lapset voivat edetä morontiassa ja saada Suuntaaja ja siten jatkaa kehittymistään pois lukien jälkeläisten tuottamispotentiaali. Kun he tekevät lopullisen päätöksen ylösnousemuselämän hyväksi, heille avautuu ylösnousemusura joskin hieman erilaisena kuin niille, jotka elivät normaalin aineellisen elämän.

Ongelmia tuottaa ymmärtää niiden lasten kohtalo, joiden kumpikaan vanhempi ei jää eloon. Jos jompi kumpi tai molemmat vanhemmista jäävät eloon, silloin lapsen eräänlaiseksi suojelusenkeliksi määrätään kohtalonvartijan seuraan kuuluva kerubi. Hän on tämän pienokaisen potentiaalisen identiteetin vartija (531). Mitään ei mainita siitä, jos kumpikaan vanhemmista ei pelastu. Mielestäni kirjan tekstistä ei voi suoraan johtaa väittämää, että siinä tapauksessa ilman erillistä yksilöllisyyttä olevaa lasta ei myöskään herätettäisi, vaikka hänen katsotaan liittyvän vanhempiinsa.

Aineellisen elämän kirjo on paljon yllä mainittuja perustapauksia monimutkaisempi. On yksihuoltajien lapsia, orpoja, adoptoituja, keinohedelmöitettyjä ja monia muita. Tuntuisi oudolta, jos tavalla tai toisella ilman erillistä yksilöllisyyttä oleva lapsi ei saisi ylösnousemuksen mahdollisuutta siinä tapauksessa, ettähänen vanhempansa tai sellaisiksi luettavat eivät pelastuisikaan.

Nämä ovat meitä ylempien asioita eikä niistä ole kerrottu paljoa. Ehkä meidän ei tarvitsekaan näistä huolta kantaa. Uskon, että oikeudenmukaisuus toteutuu. Mutta mieltä askarruttavia kysymyksiä näistä kirjan maininnoista kyllä syntyy.