Perheneuvottelu

Koti on yhteiskunnan perusyksikkö, jonka terveyttä tulee vaalia. Niin hyvin kuin perheet voivat, niin hyvin voi yhteiskuntakin. On monia tapoja nostaa perhe-elämän tasoa, mutta yksi on poikkeavan mielenkiintoinen: perheneuvottelu. Se ei taida olla kaikkein tavallisin tapa ratkoa perheen piirissä esiin tulevia mitä moninaisimpia seikkoja ja ongelmia. 

Googlaamalla suomenkielistä sanaa "perheneuvottelu" ´hakutuloksia tulee yli 12.000 kappaletta. Sana on siis tuttu ja käytäntökin ehkä tunnetaan, mutta käyttö taitaa olla silti vähäistä. Siteeraan yhden kuvauksen netistä:  

... [Nyt] kutsut perheneuvottelun koolle.

Listaa valmiiksi kaikki kodin arkirutiinit esim. tiskaus, pyykkäys, ruoan laittaminen, pöydän kattaminen, imurointi jne.

Sitten selität rauhallisin, mutta päättäväisin sanakääntein, että nämä ovat yhteisiä hommia, eivät sinun ikiomia. Kouluikäiset osaavat vallan mainiosti tiskata, imuroida, viikata vaatteita kaappiin ja vaikka mitä muuta hyödyllistä.

Eihän kukaan näitä riemusta kiljuen sinulta käsistä revi näitä kotihommia, mutta pysy tiukkana vaan ja vaadi töiden uusjakoa.

Sitten sovitte joko kiertävät vuorot tai kullekin oman vakiohomman, ihan mikä parhaiten teidän perheelle sopii. Ja sopimus näkyvälle paikalle julkisesti ihailtavaksi, ettei pääse heti seuraavana päivänä livahtamaa mielestä...

Lasten listalla on sitten ensimmäisenä läksyt, toisena kotityöt ja sitten kaikki muu. Alkuun saattaa olla jopa raskaampaa patistaa muita hommiin kuin tehdä kaikki itse, mutta älä sorru siihen ansaan! Sitkeys palkitaan." (kirjoittanut nimimerkki -sph Marttojen keskustelunurkassa).

Edellisessä on kyse lasten kotitöiden tekemisestä. Tämä on yksi ja ehkä varsin tavanomainen esimerkki. Käsiteltäviä asioita ei pidä kuitenkaan rajata pelkästään lasten ja vanhempien välisten ongelmien selvittämiseen: lähes kaikki perhettä yleisesti koskevat asiat voidaan useimmiten voidaan tuoda tälle foorumille. 
Perheneuvottelu ei ole siis pelkästään ongelmien ratkomisväline, vaan kehittyessään ja vakiintuessaan siitä tulee ongelmien ratkomisen sijaan perheen suunnitteluväline. Ehkä yksi syy, miksi perheneuvotteluun on piirtynyt hieman kielteinen sävy, johtunee siitä, että sitä käytetään vasta sitten, kun on oikeasti hätä ja akuutti tarve etsiä ratkaisuja, juuri kuten yllä olevassa siteerauksesa. Tuolloin perheneuvottelusta tulee helposti kertaluontoinen tapahtuma, jolloin sen "rangaistusluonne" korostuu ja jolloin sen  kasvatuksellinen ja suunnitteluluonne kärsivät. 

Urantia-kirjassa annetaan selvä kehote perheneuvottelujen pitämiseen: yhteiskunta paranisi sen avulla huomattavasti (941:10). Perheneuvottelu korostaa koko perheen roolia sen nykyisyyden ongelmien ratkomisessa ja tulevaisuuden suunnittelussa. Itsevaltainen perheen johtamistapa, tulipa se kumman puolison tai molempien taholta tahansa, ei johda neuvottelevaan, opettavaan ja ennen kaikkea yhteistoimintaan kasvattavaan perhe-elämään, alistavaan kylläkin. Ihanneperheessä veljellinen uhrautuminen lisää lasten ja vanhempien keskinäistä kiintymystä [941:10]

Jeesus perheneuvottelujen pitäjänä

Jeesus joutui varhain perheenpääksi sen aikaisen tavan mukaan hänen isänsä kuoltua. Hänelle lankesi äidistään, veljistään ja siskoistaan huolehtiminen eikä talouskaan ollut paranemaan päin. Tuon tuostakin Jeesus kutsui perheneuvettelun koolle, milloin mistäkin syystä. Muun muassa olisi ollut varsin luonnollista, että pojat olisivat alkaneet harjoitella puusepän ammattia. Mutta monien perheneuvottelujen tuloksena todettiin epäviisaaksi, että kaikki harjoittaisivat taloudellisesti epävakaina aikoina samaa ammattia. Niinpä Simon koulunsa päätyttyä aloittikin työskennellä erään Jaakobin, Jeesuksen entisen leikkitoverin, kanssa kivenhakkaajaksi. Olihan jo kolme veljestä tehnyt kokopäiväisesti puusepäntöitä. Lisäksi arveltiin, että monipuolistamalla ammattitaitoaan, he voisivat yhdessä olla valmiita ottamaan jopa kokonaisten talojen rakennusurakoita tehtäväkseen (1440:1). 

Jeesus käytti perheneuvotteluita myös kodista irtautuakseen. Hän aikuistui ja halusi opetella aikalaistensa elämää tulevaa tehtäväänsä varten. Hänen täytyi luovuttaa perheenpään rooli seuraajalleen. Jeesus oli siirtymässä lähistölle uuteen työhön niin, että hän olisi vaikka joka ilta kyennyt kävelemään sieltä kotiinsa. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt milloin mihinkin tekosyyhyn vedoten.  

Ennen työnsä aloittamista hän kutsui perheneuvottelun koolle, yhden monista, ja tuolloin hän juhlallisesti asetti vähän yli kahdeksantoistavuotiaan Jaakobin väliaikaiseksi perheenpääksi. Hän lupasi tarvittaessa auttamaan ja vaati muilta perheenjäseniltä kuuliaisuuslupauksen. Myös vastuu raha-asioista siirtyi Jaakobille. Todellisuudessa tämä oli kertakaikkinen perheenpään velvollisuuksien luovutus. Hän ei koskaan enää ottanut ohjaksia Jaakobilta eikä turhan usein käynyt kotonaankaan. Hän antoi kuitenkin neuvoja ja teki hyödyllisiä ehdotuksia, mutta päätösvallan osalta hän pysytteli erossa. Jeesus kasvatti jäljelle jäänyttä perhettä hoitamaan itsenäisesti omat asiansa ja siihen, että hän vieroitti perhettä itsestään(1410:3). Perheneuvottelu ja siihen sitoutuminen tekivät tämän mahdolliseksi.

Lempeys

Lähettäjä Blogikuvat

Kollaasi vaaleanpunaisista kukista, pääosin kotakuusamasta.

Lempeys on myötätuntoa toista kohtaan.

Lempeys on veljellisen rakkauden ilmitulo käytännössä.

Lempeys on persoonallisuuden ominaisuus, joka tulee esiin kypsyyden kasvaessa.

Lempeys on mielen asenne kanssaihmisiä kohtaan, kun persoonallisuutta ohjaa halu toteuttaa Isän tahtoa.

Lempeys on paljon muutakin, huomattavasti enemmän, sillä se on myös hengellistymisen mitta - siitä huolimatta, ettemme ole kelvollisia kenenkään hengellisyyttä itse mittaamaan.

Jeesus oli lempeyden julkitulo käytännössä

Jeesuksen yksi keskeisimpiä persoonallisuuden ominaisuuksia oli lempeys, joka tuli aina ja joka paikassa esiin. Kun Hän katsoi, hänen katseessaan oli aina lempeyttä. Hänen pettämätön lempeytensä kosketti ihmistä, jonka Hän kohtasi (1101:6, 1103:5). Hänen myötätuntontonsa ihmistä kohtaan oli ihmeellinen (1348:3). Kun Hän hoivasi sairaita, ihmiset ihmettelivät hänen lempeyttään.

Jeesuksen lempeys ei merkinnyt herkkämielisyyttä eikä luopumista päätöstensä lujuudesta. Jeesus oli päättäväinen ja voimakastahtoinen, mutta ehdottoman oikeamielinen ja - niin rakastettavan lempeä. Tuomas piti Jeesuksesta myös sen vuoksi, että Jeesus oli vahva ja voimakas ja niin tavattoman lempeä (1562:1).

Jeesus opetti, ettei miehen halutessaan olla vahva tarvitse olla kova, tyly tai peräti raaka. Jeesus korosti, että hengellisen historian suurmiehet olivat suuria murehtijoita ja herkkiä ihmisiä, kaikessa karuudessaan lempeitä. Kovapintaisuus on väärä tapa luoda hyviä miehiä. Herkkyys ja avoimuus hätää kohtaan on myös miehille kuuluva ominaisuus ja Jeesus oli juuri näitä (1575:1).

Henki ohjaa - lempeästi

Henki ei milloinkaan pakota. Henki johdattaa ja tekee sen lempeästi. Henkiläsnäolo mielessämme on mahdollisuus Isän todellisuuden tiedostamiseen. Se on myös mahdollisuus oppia lempeyttä: saamme sitä runsain mitoin ja runsain mitoin voimme sitä myös muille jakaa.

Kun henki johdattaa meitä lempeästi Jumalan poikauden ja hengellisen edistymisen polkuja, niin mekin voimme johdattaa kanssaveljiämme ja -siskojamme kohti lempeästi esiintulevaa hengellisyyttä.

Yhteys

Lähettäjä Blogikuvat

Kuva: Isokari 2011, satama, kioskin vieressä matala katajapensas, tavattoman marjaisa

Siteeraan pienen otteen kirjasta "Viisauden välähdyksiä" (1):

Yhteys

"Miten etsitään yhteyttä Jumalan kanssa?"

      "Mitä enemmän etsit, sitä suuremman etäisyyden

luot hänen ja itsesi välille."

      "Miten tuo etäisyys voidaan sitten voittaa?"

      "Ymmärtämällä, että sitä ei ole."

      "Merkitseekö tuo sitä, että Jumala ja minä olem-

me yhtä?"

      "Ei yhtä, ei liioin kahta."

      "Miten se on mahdollista?"

      "Aurinko ja sen valo, valtameri ja sen aalto, lau-

laja ja hänen laulunsa - eivät ne ole yksi ja sama.

Eivät liioin kaksi erillistä."

*******

Tähän voi lisätä, että

     "Isä ja Isän henkiosanen."

Isä on Isässä ja Isän henkiosanen, Ajatuksensuuntaaja,

on meissä, meidän mielessämme, lähempänä kuin

luulemmekaan. Mitä kauempaa etsimme, sitä lähempää

löydämme.

_______

(1) Anthony de Mello: Viisauden välähdyksiä, s. 27.

Kirjapaja 2009

Luonteen kehittäminen

Lähettäjä Blogikuvat

Kuva: Verlan museosta pohjoiseen. Kuvattu moottoriveneestä, pinottu parikymmentä kuvaa päällekkäin kollaasiksi.

Luonteen kehittäminen on elämänikäistä. Se alkaa lapsuudessa, jatkuu nuoruudessa ja aikuisuudessa eikä se pääty edes ikääntyessä. Luonteen kehittäminen - nykyään niin vähän arvostettu ominaisuus - kaipaa elvyttämistä. Jopa koirien luonteen kouluttamiseen kiinnitetään enemmän huomiota kuin omien lasten luonteen kehittämiseen. Kerran TV:ssä koirien kouluttamisen yhteydessä mainittiin, että jos pennun annetaan nuorena olla häirikkö, sitä se on myös aikuisena. Miten ihminen eroaisi koirasta?

Kodin merkitys

Koti on yhteiskunnan perusyksikkö. Terve koti on terveen yhteiskunnan ylläpitäjä, rikkonainen koti terveen yhteiskunnan hajottaja. Ilman kodin turvaa ja vakautta yksikään lapsi ei voi saavuttaa normaalin luonteen täysimääräistä kehitystä. Luonne on enemmän kuin mielen osoittamaa teknistä ja tiedollista osaamista. Luonne on jopa enemmän kuin moraalinen käyttäytyminen, sillä luonne sulkee moraalisuuden sisäänsä ja mielen avulla tuo sen hienovaraisesti julki.

Koti on tuloksellisin yksikkö, jossa lasten luonnetta koulitaan ja kasvatetaan. Koti luonteen koulimisessa on parhaimmillaan silloin, kun kodissa vallitsee ... keskinäiseen hellyyteen perustuvassa, järjen pohjalta syntyneessä aviosuhteessa elävän miehen ja naisen kiintymyksellinen ja ymmärtäväinen ystävyys [1775:7]. Vanhempien esimerkki toistensa arvostamisessa on lapsen luonteen kehittymiselle ehdottoman tärkeää, mutta myös lapsi tarvitsee tunnustetuksi tulemista ja arvostamista. Se ei saa johtaa pelkkään positiivisten asioiden korostamiseen ja kielteisten seikkojen unohtamiseen. Jos lapsi ei opi luopumaan aina ensimmäisenä olemisesta, myöhemmin häviäminen aiheuttaa kiukkua ja katkeruutta.

Koti kuuluu yhteiskunnan perusinstituutioihin. Koti ja avioliitto on monipuolinen suhdeverkko, joka voimakkaan luonteen kehittämisen kannalta soveltuu erinomaisesti kallisarvoisten impulssien ja korkeampien motiivien esiintuomiseen. Vanhempien vastuu lasten luonteen kehittämisessä on ehdoton, sillä koulussa koulimisen aloittaminen on jo myöhäistä. Sitä paitsi koulussa tiedollinen osaaminen on etusijalla joskaan mielen harjaantumista jalomman luonteenlaadun esiintuomiseksi ei pidä väheksyä. Koti antaa perustan, koulu jatkaa, elämä hioo - jos asianomainen itse niin haluaa. Koulussa vuosi vuodelta tapahtuva edistyminen ei välttämättä merkitse edes älyllistä edistymistä saatikka hengellistä kasvua. Asioiden tiedollinen osaaminen ja esimerkiksi ... [S]anavaraston laajeneminen ei ole merkki luonteen kehittymisestä [1094:5].

Luonteen todellinen kehitys edellyttää ihanteiden olemassaoloa, niiden kasvua, arvojen entistä suurempaa arvostamista, uusien merkitysten johtamista arvoissa kasvamisesta ja ennen kaikkea lojaalisuudesta korkeimpia arvoja kohtaan (1094:5). 

Ympäristön ja perimän merkitys

Hyvä ympäristö ja hyvä perimä olisivat ihanteelliset tekijät luonteen kehittämisen kannalta. Sellainen yhdistelmä on harvinaista eikä tule vaivatta esille: kyse on yhteiskunnan pitkäaikaisvaikutuksista, joka edellyttää paljon työtä ja kärsivällisyyttä ja suurten joukkojen mukanaoloa.

Huono ympäristö ja hyvä perimä osoittavat, mikä merkitys kasvatuksella on luonteen kehitykseen vaikuttavana tekijänä. Ihanteellinenkin verenperintö voi tuhlautua täysin huonon ympäristön vaikutuksesta: epäedullinen kasvuympäristö vaikuttaa huomattavasti etenkin nuoruusvuosina. Esimerkin ja ihanteiden suuntautuminen voi ryhmäpaineiden alla johtaa väärille teille ja luonteenpiirteet alhaistuvat. Kun ... hyvä ympäristö ei juurikaan voi auttaa ala-arvoisista perintötekijöistä johtuvien luonteen puutteellisuuksien korjaamisessa, niin huono ympäristö voi varsin tehokkaasti turmella erinomaisenkin perimän, ainakin varhaisempina elinvuosina. Hyvä sosiaalinen ympäristö ja asianmukainen kasvatus ovat välttämätön maaperä ja ilmapiiri, jotta hyvästä perimästä saataisiin irti mahdollisimman paljon. [848:6] 

Yksittäinen ihminen voi omien ponnistelujensa avulla jopa varallisuuden puuttuessakin hankkia moraalista ja hengellistä arvoa omaavan luonteen. Toisaalta kulttuuria tai laajemmin sivilisaatiota ei koskaan kehitetä köyhyyden vallitessa. Korkea kulttuuri, hyvä luonteenlaatu, mielen hallinta ja varallisuus kuuluvat erottamattomasti yhteen. Ainainen raadanta kohdentaa ponnistukset vain kriittisiin olemassaoloa turvaaviin tehtäviin ja valitettavasti tuo mielen kielteiset puolet helpommin esiin. 

Varallisuus sallii kallisarvoisen vapaa-ajan käytön: on varaa olla poissa ponnisteluista, joilla turvataan elämän perusedellykset. Kun on vapaata, on aikaa pohtia, filosofoida, kehittää itseään ja esimerkillään vaikuttaa muihin. Kulttuurisivilisaatio syntyy vaurauden vallitessa olosuhteista, jotka suosivat vapaa-aikaa ja johon sisältyy eteenpäinpyrkimisen voimakas halu (907:3), halu kehittää itseään ja jalontaa omaa luonnettaan.

Miksi luonteen kouliminen on niin vaikeaa?

Kun lasten luonnetta koulitaan, joudutaan puuttumaan lasten tapaan reagoida ja toimia. Se on vanhemman ja viisaamman velvollisuus. Vanhempien onnistuminen on pitkälti nähtävissä lasten käytöksestä. Jos vanhemmilta puuttuu kykyä ja ennen kaikkea tahtoa ohjata lapsiaan luonteen kehittämisen kivikkoisia polkuja, mikä ei ole kovinkaan tavatonta, silloin seuraukset tiedetään, vai tiedostetaanko edes niitäkään - liiallinen vapaus kouliintumattoman mielen käsissä johtaa aina ongelmiin.

Kouliminen on rankkaa ja siksi siitä on niin helppo luopua. Miellyttävämpää on käyttää halpahintaisia menetelmiä, kuten "lahjontaa". Luonnetta se ei kasvata, mutta johtaa vääriin arvostuksiin.

Miksi oman mielen kouliminen on niin vaikeaa? Vastaus on sama kuin vanhempana olemisenkin vaikeus: siinä joutuu kohtaamaan vaikeita asioita, ehkäpä sellaisia, joita on vaikea edes itse nähdä saatikka itselleen myöntää. Kun menee siitä, missä aita on matalin, kehitystä ei tapahdu, luonne ei jalostu, eivätkä ongelmat vähenny. Ja päinvastoin: kohtaamalla todellisuuden, reagoimalla siihen, tekemällä lujia päätöksiä ja pysyen niissä kehitetään mielen hallintaa, joka näkyy persoonallisten luonteenpiirteiden hioitumisena, luonteen kouliintumisena, luonteen jalontumisena.

Niin, miten ihminen eroaa koirasta? Jos koiranpennusta kasvaa häirikkö, se on sitä koko ikänsä, elleivät kouluttajat saa sen luonnetta korjatuksi. Jos lapsesta kasvaa häirikkö, hänen ei tarvitse olla sellainen loppuelämäänsä: hän voi omin avuin muuttaa mieltään, saada se hallintaan, samaistua korkeampiin arvoihin, edistyä merkitysten ymmärtämisessä ja näin hankkia loistavan luonteen. Ihmisellä on hengellistymisen potentiaali, koiralla ei.

Hyvää uutta vuotta 2012

Lähettäjä Blogikuvat

Toivotan lukijoilleni onnellista uutta vuotta 2012 ja ennen kaikkea vahvaa hengellistä edistymistä.

Pari sanaa viime vuodesta 2011.

Suosituimmat artikkelit olivat seuraavat:

1) Morsiamen isän puhe hääparille, 2089 käyntiä
2) Etusivu (1846)
3) Hyvä puhe (714)
4) Mitä tarkoittaa lojaalisuus? (653)
5) Morsiamen isän runo hääparille (529)
6) Helmasynti (296)
7) Canossan matka (168)

Persoonallisuuden dimensiot

Lähettäjä Blogikuvat

Kuva: Valkoisia kukkia Heidehofista, toistakymmentä, mukana muun  muassa juhannusruusuja ja myös kosmoskukkia. Pinottu kollaasiksi päällekkäin.

Isä-tyyppinen persoonallisuus, joka ihmisille lahjoitetaan, on minuuden julkituonnin eli persoonallisuuden todellistamisen potentiaalisuuden osalta seitsenulotteinen (seitsendimensionaalinen). Persoonallisuus on aina muuttumaton, mutta persoonallisuuden täysimääräinen julkitulo on eri asia kuin persoonallisuuden täysimääräisen toiminnan alkaminen, joka tapahtuu Ajatuksensuuntaajan saapumisen jälkeen. Kun persoonallisuus tuolloin alkaa toimia täysimääräisesti, se on minuuden julkituonnin, hengellisen statuksen ja kertyneen kokemuksen osalta hyvin rajoittunut. Suurimpana esteenä on se, että persoonallisuus toimii aineellisella tasolla, jolloin seitsemästä persoonallisuusdimensiosta itse asiassa on toiminnassa vain kolme. Persoonallisuuden täysimääräinen julkitulo edellyttää kaikkien seitsemän dimension aktualisoitumista.

Morontiatasolla aineellisen tason kolme dimensiota laajenevat huomattavasti jopa niin, että tietyt uudet dimensioonaaliset arvot ovat realisoitavissa. Ne eivät kuitenkaan merkitse alkuunkaan vielä jäljellä olevien neljän dimension esiintuloa ja niiden aktualisoitumista: kyse on vain kolmen aineellisen dimension laajentumisesta ja näiden dimensioiden kokemusten koordinoitumisesta ylimmän, totaalisuusdimension eli persoonallisuuden tosiasian kanssa.

Seuraavien kolmen dimension aktualisoituminen toiminnalliseksi ei itse asiassa tapahtune tämän universumiaikakauden aikana, sillä korkein mahdollinen ylösnousemusluodun saavutus on Lopullisuuden Saavuttajakuntaan liittäminen. Tuolloin finaliitit ovat kuudennen tason henkiä, mutta eivät missään tapauksessa absoniittisia miltään kannalta katsottuna. Sitä kuitenkin seuraavien kolmen dimension aktualisoituminen edellyttää.

Urantia-kirjassa väitetään, että persoonallisuuden ymmärtämistä helpottaisi se tieto, etteivät dimensionaaliset ja hengelliset tasot koordinoidu kokemuksellisessa persoonallisuuden todellistumisessa. Tämä on luonnollista siksi, että persoonallisuuden kokemuksellinen todellistuminen ei ylety absoniittiselle eikä absoluuttiselle tasolle.

Viimeinen dimensio on absoluuttisen tason dimensio ja niitä on vain yksi (eikä ymmärtääkseni voikaan olla muuta kuin yksi). Tästä seitsemännestä dimensiosta käytetään siis nimitystä totaalisuusdimensio ja myös nimeä korkein persoonallisuusdimensio. Absoluuttista alemmilla tasoilla tämä seitsemäs totaalisuusdimensio on koettavissa persoonallisuuden tosiasiana, jopa aineellisella tasolla.

Tämä korkein persoonallisuusdimensio ...  on assosioitavissa oleva absoluutti, ja vaikkei se olekaan infiniittinen, se on dimensionaalisesti potentiaalinen absoluuttisen ali-infiniittiseen läpäisemiseen [1226:13, 112:1.9]. Totaalisuusdimensio ei voi olla infiniittinen, koska se kuuluu Isä-Persoonallisuudelle (ja Hänen infiniittisille kumppaneilleen). Totaalisuusdimensio on kuitenkin omalla tavallaan absoluutti, mutta ei persoonallisuusabsoluutti, sillä sen omaa vain Ikuinen Poika. Assosioitavuus tarkoittanee Isä-persoonallisuustyypin ja itse Isä-Persoonallisuuden yhteistä ja ainutlaatuista yhteenliittymää ja yhteistoimintaa, joka voi johtaa Isä-Infiniittisen ali-infiniittiseen läpäisemiseen. Miksi ali-infiniittiseen? Siitä yksinkertaisesta syystä, että Isän infiniittinen läpäiseminen on yhtä kuin Isä itse. Sellainen ei ole luodulle mahdollista, mutta osittainen on. Mitä ali-infiniittinen läpäiseminen on käytännössä, sitä emme pysty edes kuvittelemaan, koska nykyisenä universunikautena sellaisesta ei ole lainkaan havaintoja. Meillä on kuitenkin oikeus odottaa siltä paljon: luotu ja Luoja lienevät silloin lähimmillään, mitä koskaan on mahdollista. Tulee mieleen sellainen mahdollisuus, että luotu pääsee loputtomasti samoilemaan Isä-Infiniittisessä ja siten tutkimaan ja tuntemaan Hänet lopullisessa, ehkäpä jopa absoluuttisessa, merkityksessä. Toki nämä ovat vain blogikirjoittajan spekulaatioita ja tulevaisuus, jolloin kuvitellut tapahtumat voisivat realisoitua, on lähes ikuisuudessa.

Persoonallisuuden hahmo eli läsnäoloilmiö

Lähettäjä Blogikuvat

Persoonallisuudella on aina hahmo (1). Tämä läsnäoloilmiö on merkillinen siinä mielessä, että se ei ole sellaisenaan fyysisen, mielellisen eikä hengellisen energian ilmentymä. Mutta mitä se sitten on? 

Näyttää siltä, että persoonallisuuden läsnäoloilmiö on tavalla tai toisella  riippuvainen vain osaksi näistä kolmesta energian ilmentymästä, mutta ennen kaikkea se on riippuvainen läsnäolevasta elämästä. Jos elämä on läsnä eli kun olento on elossa, läsnäoloilmiö eli persoonallisuuden hahmo toimii. Jos elämä on kaikonnut, mitkään energiat sellaisenaan eivät kykene tuottamaan minkäänlaista persoonallisuuden läsnäoloilmiötä (2).

Persoonallisuuden muoto liittyy aina elävään, elämän läsnäololla varustettuun olentoon. Kuolleella ei ole persoonallisuutta eikä persoonallisuuden läsnäoloilmiöstä kertovaa hahmoa. 

Persoonallisuuden ja elämän yhteiseen läsnäoloilmiöön liittyy yksi piirre: liike. Persoonallisuuden hahmo ei ole staattinen, silloin kun elämä on läsnä. Elämä on liikettä, joka tulee persoonallisuuden läsnäoloilmiön jatkuvassa muuntumisessa ilmi väreilyn, värien ja muotojen jatkuvan muuntumisen kautta (3). 

Mitä selkeämmin persoonallisuuden kokonaisuus on jäsentynyt, mitä paremmin kaikki siihen epäsuorasti vaikuttavat energiat ovat koordinoituneet, mitä kiinteämmin persoonallisuus on samaistanut itsensä henkeen ja saanut mielensä hallintaan, sitä selkeämmin elämä ja liike yhdessä muodostavat persoonallisuuden läsnäoloilmiöstä, hahmosta, kauniin ilmiasun, joka sille alunperin on tarkoitettukin. 

Ja toisinpäin, mitä enemmän persoonallisuuteen vaikuttavat energiat ovat epäjärjestyksessä, mitä selkeämmin persoonallisuus taistelee olemassaolon hengellisiä, totuutta, hyvyyttä ja kauneutta edustavia henkirealiteetteja vastaan, sitä suurempi hajaantuneisuus näkyy persoonallisuuden hahmossa. Mitä enemmän persoonallisuus keskittyy itseensä ja itsensä korostamiseen, sitä enemmän hän erottuu persoonallisuuden koordinoimattomana läsnäoloilmiönä. Mikäli persoonallisuuden energioiden epäkoordinoituminen jatkuu loputtomiin, se voi johtaa fyysisten, mielellisten ja hengellisten energioiden hajaantumiseen, jonka seurauksena persoonallisuuden olemassaolosta ja kohtalosta päättävät muut kuin tahdollinen persoonallisuus itse.

Lähde: Urantia-kirja, sivu 483, kohta 9


-------
(1) Poislukien muutamat harvat olentotyypit.
(2) Morontiamaailmassa Ajatuksensuuntaajan asettuminen sieluun ja sieluhahmoon tekee niistä elävän: Morontiassa ilman Suuntaajaa oleva sielu ei ole koskaan itsetietoinen eikä persoonallisuus ole toiminnallinen.
(3) Havaittavissa morontia- eli välimaailmassa ja hengen maailmoissa.